Abbedissan rukous

Abbedissan rukous

Herra, Sinä tiedät paremmin kuin minä, että minulle karttuu ikää ja jonakin päivänä olen vanha. Varjele minua puheliaisuudelta ja varsinkin siltä luulolta, että minun täytyy sanoa mielipiteeni joka asiasta ja tilanteesta.

Päästä minut taipumuksestani pyrkiä järjestämään muiden ihmisten asiat. Vapauta ajatukseni takertumasta loputtomiin yksityiskohtiin. Anna minulle siivet päästä nopeasti asiaan.

Opeta minulle armeliaisuutta, että kuuntelisin toisten valituksia. Auta minua kestämään ne kärsivällisesti. Mutta sinetöi huuleni, etten puhuisi omista vaivoistani, vaikka ne lisääntyvät ja niistä kertominen on vuosi vuodelta hauskempaa.

Auta minua oppimaan se suurenmoinen läksy, että minäkin saatan erehtyä. Anna minun pysyä kohtalaisen hyvänä. Pyhimys en halua olla, sellaisten kanssa on joskus ylen vaikeaa elää. Mutta hapan vanha nainen ei ole ihana luomus. Tee minusta ajattelevainen, mutta ei synkkä, avulias, mutta ei komenteleva.

Niin suunnatonta viisautta kuin minun on, on sääli olla käyttämättä viimeistä rahtua myöten. Mutta Sinä tiedät, Herra, että haluaisin kuitenkin pitää muutaman ystävän elämäni iltaan asti. Aamen.

(Rukous on löydetty vanhasta luostarikammiosta)

Ja taas itsesääliä ja harminpurkua

Erikoisen hyvää tekee kirjoittaa tänne, varsinkin silloin kun ahdistus valtaa ja stressi painaa päälle.
Mulla on ihanat pojat, joista toinen alkaa pikkuhiljaa siirtyä omilleen, tosin vielä kotona ponnistaen. Toinen vaatisi paljon enemmän seuraa ja huomiota mutta en vaan saa aikaiseksi olla hänen tukenaan. Tyttö tarvitsisi seuraa ja äiti-tytär aikaa, yhdessä tekemistä ja olemista. Ja en vaan ehdi tai saa aikaan. Mökillä pitäis keritä auttamaan, mummolan kukkapuskat oottaa mun kättä, kotonakin pitäs siivota ja rempata ja kaiken päälle miesystävä asuu tosi kaukana joten kaikki tuollainen tekeminen on hänen kanssaan vietetystä ajasta pois. Toisaalta siis hänen kanssaan oleminen estää mua tekemästä näitä kaikkia asioita. Ja silti se on se mitä kaipaan yli kaiken. Paitsi juuri tällä hetkellä väsyttää niin etten jaksaisi edes tehdä tytön cosplay-asua.
Mitä jos mies ei enää haluakaan mua? Jos se tippuu pois mun elämästä? Olisko mulla helpompaa vai tyhjempää? Vai.. molempia? Vapautuisin tekemään noita mummojen auttamisia, käymään kylässä kavereiden luona, keskittymään poikieni elämään. Saisin käydä lenkillä kun haluan, voisin jutella tytön kanssa, suunnitella ja toteuttaa remonttia ja elää normaalia elämää keskittyen työhön ja kotiin. Omaan kotiin ja omiin ihmisiini. Fokusoida katseeni lähelle.
Ja nukkua yöni ilman lämpöä ja läheisyyttä. Piereskellä kun haluan. Ottaa tiukan dieetin ja laihtua kilokaupalla. Toistaa samoja juttuja samoille ihmisille ilman laajempaa näkökulmaa. Olla näkymätön muille. Tuntea alemmuutta kauniiden nuorempien naisten lähellä. Tuntea yksinäisyyttä ja kerjätä huomiota. Tehdä vääriä ratkaisuja ilman keskustelua jonkun kanssa. Etsiä uusia ihmisiä omituisista paikoista. Olla levoton. Olla välillä taas yksinhuoltajaäiti.
Mitä miehellä olisi ilman minua? Hänkin olisi hetken yksin, tosin ei kauaa. Hän voisi kokeilla niitä yhden yön juttuja. Hän voisi keskittyä lapsiinsa ja ystäviinsä. Ja musiikkiinsa. Hänellä säästyisi paljon rahaa joka nyt menee minuun. Hän voisi rakentaa ihmissuhteita joissa omista rutiineista ei tarvitsisi luopua. Hän pystyisi tekemään työnsä tuottavammin ja lähempänä tiimiä.
Mikä ihme sitten pitää minut hänessä kiinni?
Läheisyys ja lämpö. Vuorovaikutteisuus, erilaiset ja samanlaiset näkökulmat. Äly ja sen ilmentymät. Syvä rauhallisuus, luottamus ja onnellisuus vierellä ollessa. Ystävyys, viihtyminen seurassa. Tarkoitus. Valinta. Seksi. Rakkaus. Tunnen itseni paremmaksi, viehättäväksi ja halutuksi hänen vierellään. Kaikki on silloin oikein. Nyt ei ole, kun hän ei ole tässä.

Kesälomarahat

Tiedättekö, huomenna on se päivä, toinen niistä vuoden kahdesta päivästä jotka voi tuoda vähän helpotusta arkeen. Toinen päivistä ei edes toteudu joka vuosi. Se on joulukuun alussa.

Huomenna sen sijaan maksetaan kesälomarahat julkisella puolella työskenteleville.
Rahat, joista kiky leikkasi ison osan.

Onneksi on työpaikka, sanotaan.
Onneksi saat palkkaa, sanotaan.
Onneksi ei leikanneet enempää, sanotaan.
Onneksi ei ollut tänä kesänä varannut lapsille kuin kesäduunia mummolassa. (Luojalle kiitos isovanhemmista!)

Onneksi ei tarvitse vaivata päätään kesäsuunnitelmilla.
Ah, ollapa onnellinen ja tehdä työtä, millä on tarkoitus ja mikä kutsuu pariinsa ilman palkkaa tai palkkiota.

Miten musta tuntuu että tässä on taas yksi väliaikainen autovero.

Hyvää kesää kaikille naisille ja erityisesti yksinhuoltajille. Meidän syytähän se on ettei vienti ole vetänyt. Kiky on kuulkaas ammatinvalintakysymys.