Abbedissan rukous

Abbedissan rukous

Herra, Sinä tiedät paremmin kuin minä, että minulle karttuu ikää ja jonakin päivänä olen vanha. Varjele minua puheliaisuudelta ja varsinkin siltä luulolta, että minun täytyy sanoa mielipiteeni joka asiasta ja tilanteesta.

Päästä minut taipumuksestani pyrkiä järjestämään muiden ihmisten asiat. Vapauta ajatukseni takertumasta loputtomiin yksityiskohtiin. Anna minulle siivet päästä nopeasti asiaan.

Opeta minulle armeliaisuutta, että kuuntelisin toisten valituksia. Auta minua kestämään ne kärsivällisesti. Mutta sinetöi huuleni, etten puhuisi omista vaivoistani, vaikka ne lisääntyvät ja niistä kertominen on vuosi vuodelta hauskempaa.

Auta minua oppimaan se suurenmoinen läksy, että minäkin saatan erehtyä. Anna minun pysyä kohtalaisen hyvänä. Pyhimys en halua olla, sellaisten kanssa on joskus ylen vaikeaa elää. Mutta hapan vanha nainen ei ole ihana luomus. Tee minusta ajattelevainen, mutta ei synkkä, avulias, mutta ei komenteleva.

Niin suunnatonta viisautta kuin minun on, on sääli olla käyttämättä viimeistä rahtua myöten. Mutta Sinä tiedät, Herra, että haluaisin kuitenkin pitää muutaman ystävän elämäni iltaan asti. Aamen.

(Rukous on löydetty vanhasta luostarikammiosta)